Kalastuksesta alueella
Tornion-Muonionjoen ja rannikon kalatalousalueen vesistöt tarjoavat maailmanluokan puitteet vapaa-ajan kalastukselle sekä useita eri kalalajeja kalastuksen kohteeksi. Kalatalousalueen vesistöt tarjoavat mahdollisuuden myös elinkeinonharjoittamiseen ammattikalastajana. Vesistöalueen kalastus on osin säädelty yhdessä Ruotsin kanssa yhdessä laadittavalla kalastussäännöllä. Lohen kalastukseen vaikuttaa myös EU:n vuosittain asettamat pyyntikiintiöt. Kaiken kaikkiaan kalastus TMR kalatalousalueen vesistössä tarjoaa laajan kirjon kalastuselämyksiä kaikille kalastajille ikään ja sukupuoleen katsomatta.
Kalatalousalueen vesistöön kuuluva Tornion-Muonionjoen pääuoma on Euroopan suurin vapaasti virtaava joki, joka on myös Itämeren suurimman lohipopulaation koti. Lisäksi vesistö tarjoaa oivallisen elinpiirin myös meritaimenelle sekä vaellussiialle. Kalatalousalue toivoo kaikilta kalastajilta vastuullista ja kestävää vaelluskaloihin kohdistuvaa kalastusta.
Kuva: Fishing Lapland / Joonas Linkola
Rannikon merialue
Rannikon merialue tarjoaa monipuoliset kalastusmahdollisuudet niin kalastukseen tutustuville kuin kokeneemmillekin merikarhuille. Vesialueen kalasto on monipuolinen tarjoten oivan mahdollisuuden; ahvenen, hauen, kuhan, särjen, lahnan, maivan, siian, lohen ja taimenen kalastukseen vapavälinein sekä osin myös pyydyksin.
Vapaa-ajan kalastajille rannikon merialue tarjoaa uniikin kalastuskohteen Perämeren kansallispuiston muodossa.
Merialueella kalastettaessa ja siinänä yhteydessä tapahtuvassa veneilyssä on suositeltavaa hyödyntää nykyaikaista kartta ja navigointi laitteistoa tai uusinta mahdollista merikorttia. Veneellä liikuttaessa tulee huomioida merialueella harjoitettava ammattikalastus sekä siihen liittyvien pyydysten merkintä, koko ja laajuus, vaaratilanteiden ja pyydyksille aiheutuvien vahinkojen välttämiseksi. Kalastuspaikkaa valittaessa tulee kunnioittaa yksityisiä sekä rakennettuja rantoja ja noudattaa hyviä käytöstapoja niiden läheisyydessä. Viehekalastuksessa suositellaan käytettävän väkäsettömiä koukkuja sekä kumihavaksellista haavia kiinni saatujen kalojen nostamiseen.
Rannikon merialueella harjoitettavasta kalastuksesta toivotaan annettavan saalispalautetta tämän sivuston “saalispalaute” osion kautta.
Tornionjoen pääuoma ja sivuvedet
Tornionjoen pääuoma tarjoaa kalastajille maailmanluokan kalastusta etenkin lohen viehekalastuksen merkeissä. Pääuomalla kalastaessa voi pyytöön käydä myös siika, harjus, hauki, ahven, made tai rauhoitettu meritaimen. Väylänvarresta löytyy kalastajille kattava määrä majoitusta sekä muita palveluita Torniosta Lappeaan asti.
Suosituin viehekalastuksen muoto Tornionjoen pääuomalla on lohen soutukalastus. Lohensoudulla on pitkät perinteet Väylällä, jonne se myös sopii erinomaisesti vesistön profiilin puolesta. Rannalta tapahtuva viehekalastus Tornionjoen pääuomalla on myös suosittua sekä heitto- että perhovavoin. Heittokalastukseen soveltuvia rantapaikkoja on Tornionjoen pääuomalla siellä täällä. Kalastuspaikkaa valittaessa tulee kunnioittaa yksityisiä sekä rakennettuja rantoja ja noudattaa hyviä käytöstapoja niiden läheisyydessä. Viehekalastuksessa suositellaan käytettävän väkäsettömiä koukkuja perhoissa ja uistimissa sekä kumihavaksellista haavia kiinni saatujen kalojen nostamiseen.
Tornionjoen pääuomassa ovat voimassa Ruotsin ja Suomen välisen rajajokisopimuksen paikalliset kalastussäännöt. ELY-keskus ylläpitää kalastussääntöä koskevaa sivustoa linkkeineen verkko- osoitteessa: https://www.ely-keskus.fi/kalastus-tornionjoella.
Viehekalastus edellyttää 18-69 vuotiailta voimassa olevaa valtion kalastonhoitomaksua.
Kuva: Fishing Lapland / Joonas Linkola
Tornionjoen sivuvedet tarjoavat hienoja kalastusmahdollisuuksia niin pienempien virtavesien kuin myös seisovien järvi- ja lampivesien muodossa. Saaliskaloina sivuvesillä tarjolla on ahven, hauki, harjus, siika, ja made. Ahven ja hauki kannat ovat sivuvesien järvissä vahvat ja kestävät nykytiedon valossa kalastusta hyvin. Muiden lajien kannat ovat taantuneet, joten niiden kalastuksessa edellytetään vastuullisen kalastuksen etikettiä. Naamijoella kalastettaessa kohdekalaksi suositellaan määrällisesti kohtuullisessa tilassa olevaa harjusta.
Tornionjoen pääuomalla sekä sivuvesissä harjoitettavasta kalastuksesta toivotaan annettavan saalispalautetta tämän sivuston “saalispalaute” osion kautta.
Muonionjoen pääuoma ja sivuvedet
Muonionjoen pääuoma tarjoaa kalastajille maailmanluokan kalastusta etenkin lohen viehekalastuksen merkeissä. Pääuomalla kalastaessa voi pyytöön käydä myös siika, harjus, hauki, ahven, made tai rauhoitettu meritaimen. Väylänvarresta löytyy kalastajille kattava määrä majoitusta sekä muita palveluita Lappeasta Sonkamuotkaan asti.
Suosituin viehekalastuksen muoto Muonionjoen pääuomalla on lohen soutukalastus. Lohensoudulla on pitkät perinteet Väylällä, jonne se myös sopii erinomaisesti vesistön profiilin puolesta. Rannalta tapahtuva viehekalastus Muonionjoen pääuomalla on myös suosittua etenkin perhovavalla. Heittokalastukseen soveltuvia rantapaikkoja on Muonionjoen pääuomalla paljon eri tyyppisissä joen kohdissa. Kalastuspaikkaa valittaessa tulee kunnioittaa yksityisiä sekä rakennettuja rantoja ja noudattaa hyviä käytöstapoja niiden läheisyydessä. Viehekalastuksessa suositellaan käytettävän väkäsettömiä koukkuja sekä kumihavaksellista haavia kiinni saatujen kalojen nostamiseen.
Muonionjoen pääuomassa ovat voimassa Ruotsin ja Suomen välisen rajajokisopimuksen paikalliset kalastussäännöt. ELY-keskus ylläpitää kalastussääntöä koskevaa sivustoa linkkeineen verkko- osoitteessa: https://www.ely-keskus.fi/kalastus-tornionjoella.
Viehekalastus edellyttää 18-69 vuotiailta voimassa olevaa valtion kalastonhoitomaksua.
Muonionjoen sivuvedet tarjoavat hienoja kalastusmahdollisuuksia niin pienempien virtavesien kuin myös seisovien järvi- ja lampivesien muodossa.
Saaliskaloina sivuvesillä tarjolla on ahven, hauki, harjus, siika, ja made. Ahven ja hauki kannat ovat sivuvesien järvissä vahvat ja kestävät nykytiedon valossa kalastusta hyvin. Sivuvesien pienempien jokien harjuskannat ovat pääasiallisesti kohtuullisella tasolla ja kestävät siten vastuullista kalastusta. Muonionjoen sivuvesistä on syytä nostaa esiin perhokalastus kohteena kansainvälisestikin huomattu Äkäsjoki. Äkäsjoki on erillislupa kohde ja siellä noudatetaan lupa-alueen omaa kalastussääntöä. Esimerkiksi harjukselle on Äkäsjoessa asetettu oma ns. välimitta (30-35cm) sekä kiintiö, kannan suojelemiseksi. Äkäsjoki on kalatalousalueen vesistön tärkein kutujoki meritaimenelle, joka on kokonaan rauhoitettu.
Muonionjoen pääuomalla sekä sivuvesissä harjoitettavasta kalastuksesta toivotaan annettavan saalispalautetta tämän sivuston “saalispalaute” osion kautta.
Kalastuksen historia
Tornio-Muonionjoella
Kalastuksen historia Tornio-Muonionjoen ja rannikon kalatalousalueen vesillä ja etenkin Väylällä on pitkä sekä värikäs. Historiasta on olemassa kirjallista tietoa merkittäviä määriä. Tornio-Muonionjoen Jokiseura ry on jo vuosia tehnyt ansiokasta työtä Tornionjokilaakson ja etenkin sen kalastukseen liittyvän historian koostamisessa.
Tornionjokilaakson koskikalastus on merkittävä osa alueen kulttuuri historiaa. Tähän kulttuurillisesti merkittävään kalastuksen muotoon pääsee tutustumaan Kukkolankoskella vuosittain. Kesäisin nousevan siian lippoaminen krenkkujen päältä on upea kokemus ja toisaalta myös mielenkiintoista seurattavaa.
Alueen historiaan voit tutustua Jokiseuran sivuilla sekä lippokalastukseen Kesäsiika -hankkeen sivuilla.
Jokiseuran tiivistelmä alueen kalastuksen historiasta
Kalastuksen perustana Tornionjoella on ollut yli tuhat vuotta vanha kiinteä asutus. Yhtä vanhaa on talojen kalastus. Talojen kalastus on vanhempi asia, kuin Suomen tai Ruotsin valtioiden historia.
Tornionlaaksoa ei ole koskaan vallattu. Kalastuksen merkitystä kuvaa jo 1400-luvulla Matarengin pohjoispuolella sijainnut kalastajain suojeluspyhimyksen Pyhän Andreaan kirkko. Katolinen kirkko riensi keräämään kymmenykset hyvin tuottavasta lohenkalastuksesta.
Kustaa I Vaasa kaappasi Västeråsin resessissä 1527 kirkon omaisuudesta 2/3 itselleen ja ryhtyi uskonpuhdistuksen jälkeen perimään omat veronsa. Kalastuksen verotuksesta on Pellon kylää myöten tallella selkeät veroluettelot 1500-luvulta alkaen. Kruunu verotti kaloista varsinkin lohta ja haukea. Talojen lohenkalastus tapahtui nuottaamalla 4–5 talon nuottakunnissa. 1600-luvulla yleistyi patokalastus. 1700-luvulla verotettava lohenkalastus keskitettiin talojen aloitteesta kahdeksaan karsinapatoon, joista pohjoisin sijaitsi Marjosaaressa. Näihin hallinnollisiin tapahtumiin liittyen kruunu muutti lohen verotuksen tilastoinnin vuokraksi. Kruunu esitti oikeusperusteekseen v. 1587 tekaistun ja vuodelle 1282 sijoitetun asiakirjan, joka vasta v. 1864 osoitettiin väärennökseksi. Ko. väärennökseen perustuu väite lajikohtaisesta kalastusoikeudesta. Vielä v. 2006 valtio perusteli lohenkalastusoikeuttaan tällä asiakirjaväärennöksellä. 3794/714/2005
Vuoden 1971 rajajokisopimuksen perusteluissa Suomi mainitsee ”Tornionjoen regaalinen lohenkalastus”-nimisestä oikeudesta alueella, joka käsittää joen Ruotsin puoleisen osan joen suusta Marjosaareen Ylitornion pitäjässä.
Nykyisen rajajokisopimuksen hallituksen esityksessä HE 264/2009 mainitaan, että kalastusoikeus on Ruotsissa kytköksissä kiinteistön omistukseen, mutta Suomessa lohenkalastus kuuluu valtiolle regaalioikeuden perusteella. Kuninkaallinen regaalioikeus näyttäisi siirtyneen virkateitse Ruotsista Suomeen. Ruotsin tai Suomen laissa ei liene ollut koskaan mainintaa lohiregaalista, varsinkaan Tornionjoen lohiregaalista. Regaaliopissa on ongelmana se, että valtio on sanonut tulleensa lohenkalastuksen omistajaksi kertomatta millä konkreettisella oikeustoimella siirto olisi tapahtunut.
MMM:n julkaisussa 2019:23 s. 72 valtio mainitsi regaaliopin kehittyneen vähitellen vuosisatojen aikana valtaväyläinstituution ja lohenkalastuksesta maksettujen verojen pohjalta. Edellisestä poiketen valtiovalta vetosi s. 73 yllättävästi yksittäiseen ja täysin uuteen perusteluun, nimittäin kuninkaan valtaukseen 1300–1400-luvuilla ja kyseisen ajan oikeuskäytäntöön. Kyseisen ajan harvat oikeustapaukset puoltavat todellisuudessa yksityisen lohenkalastusoikeutta, mutta eivät puolla valtion oikeutta. Valtiolla jäi julkaisussaan kertomatta, mikä kuningas olisi lohenkalastusoikeuden paikallisilta asukkailta valloittanut. Meneekö historian kirjoitus nyt uusiksi? Valtion vaihtelevista perusteluista on erittäin vaikea päästä selville. Useimmiten valtiovallan taholta on viitattu tapahtumiin 1700-luvulla. Valtio ei kuullut asianosaisia laatiessaan ko. julkaisunsa.
Tornionlaakson erikoisuutena on ollut lippokalastus alavirran koskilla. Lippokalastus on ehdolla Suomen ja Ruotsin yhteishankkeena Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Yhtenä merkittävänä uhkana hankkeen toteutumiselle ovat paikallisten kalastusoikeuteen valtion taholta kohdistetut toimet. Kyse on ”koskisodasta”, kuten YLE, Maaseudun Tulevaisuus ja Suomen Kuvalehti ovat kuvanneet paikallisten koskitilallisten kamppailua omistuksiensa puolesta. Kyseinen
koskisota viivästytti kalatalousalueen perustamista ja tämän käyttö- ja hoitosuunnitelman valmistumista muutamalla vuodella.
Kalastusoikeuskiistoille ei ole loppua näkyvissä. Kiistojen selvittämiselle ei ollut edullista, että valtio laati selvityksen 2019:23 kiistan osapuolena, kuulematta varsinaisia asianomistajia. Yleisen edun ja yhteiskuntarauhan kannalta olisi välttämätöntä, että kiistoihin haettaisiin ratkaisuja yhdessä, molempia osapuolia kunnioittaen, ministeri Jari Lepän lupaaman neuvottelukunnan työn kautta.
Lohenkalastuksen siirtyminen syönnösalueille eteläiselle Itämerelle alkoi 1960-luvulla. Suomi rakensi oman kalastuslaivaston tanskalaisten perässä yhteiskunnan tuella. ”Regaalikalana” lohi loppui joesta ja samalla lohenkalastus. Kärsijöinä olivat myös Perämeren kalastajat. 1970-luvun lopulla alkaneet 9 miljoonan lohenpoikasen istutukset 25 vuoden aikana lisäsivät vain avomerisaalista. Pohjoinen lohenkalastuskulttuuri koki hävityksen. Lohen poikastuotanto kymmenkertaistui, kun lohta päästettiin vuodesta 1996 alkaen vapaammin kotijokeensa.
Yksi kulttuurillinen kalastusmuoto, patokalastus on kielletty kokonaan lohen suojeluperusteella. Lohipato, jos mikä, on ilmentänyt Tornionjoen kulttuurimaisemaa. Rantapatoja on ollut satamäärin.
Tornionlaaksosta löytyy enää erittäin vähän työkuntoisia miehiä, jotka hallitsevat lohipadon rakentamisen. Lohen kalastus lohipadolla voi olla myös matkailun kannalta erinomainen vetonaula. Euroopan tasolta vastaava löytyy Tenolta; sekin siirtokulttuurina Tornionjoelta. Tenon alue on vanhaa Tornion Lappia. Kalastusmatkailun vaikuttavuuksia on selvitetty viimeksi vuoden 2017 tietojen pohjalta Ruralia-instituutin toimesta. Ulkopaikkakuntalaiset toivat aluetalouteen 10,8 miljoonan euron hyödyn. Kalastajat käyttivät kalastusmatkaansa keskimäärin 367 euroa. Kalastuspalveluihin he käyttivät vain 18 euroa matkaa kohden. Pieneen rahankäyttöön vaikuttaa se, että kalastajista 95 % on omilla veneillään kalastavia omatoimikalastajia. Tornionjoki on Euroopan paras lohijoki, mutta tarvitseeko se olla Euroopan halvin? Väylällä käy vuosittain n. 15.000 kalastajaa. Osakaskuntien, yrittäjien ja kaikkien muidenkin tulisi miettiä keinoja kalastusmatkailun profiilin kohottamiseksi.
